Lahti, tää on mun kaupunki

Uskon, että nämä Egotripin kappaleen ”Älä koskaan ikinä” – sanat ovat sellaiset jotka ystäväni haluaisivat minun muistavan.. haluaisin myös itse muistaa ne. En koskaan tahdo muuttaa itseäni muiden takia. Niin älä koskaan ikinä muutu pysy aina tuollaisena kuin nyt oot Hei älä koskaan ikinä muutu kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin

* Yritän olla vahva ja kestää kaiken elää tääl vaik  kuinka olis vaikeet. Kosk mä en haluu menettää, sitä mitä rakastan ihmisii joit mä todella arvostan. Teit jotka ootte seisonu mun vierellä tahdon samaa polkuu kävellä. Rakastan teit koko sydämellä teidän kans käsi kädellä mun on helpompi hengittää teist otettani en tuu hellittää. Ja kun …

Mun sydämeni tänne jää Kun aika on mun mennä pois Syystuuli vaan soi lauluaan Kuin kaiken tietää vois Mun sydämeni tänne jää Aina asuinpaikalleen Vaik’ itse saan vain viivähtää Kesäiltaan viimeiseen Kun mennyt oon, niin kuulet Vain kuiskeen rantamainingin Jos uskot enemmän, kuin luulet Siinä sua tervehdin Sä kevään näät taas kerran Ja kuulet laulut …

Tuun kaipaa yhteistä aikaa hyvii muistoi ja yhteistä paikkaa. Se vaatii taitoo et saa suhteet kestämään meijä ystävyyt ei välimatka tuu estämään. Lupaan kirjoittaa.. lukekaa ja jos vielä nähtäis, se ois upeeta. Lupaan soitella, kuunnelkaa alotan elämäni puhtaalt pöydält uudelta. Lupaan tulla kattomaan teitä mikään ikinä ei erota meitä. En oo vieres, mut silti lähellä …

Itku meinaa tulla väkisin.. Vaikka päälimmäisenä onkin toivo uudesta alusta, niin ei tunteille voi mitään.. Mutta minä tiedän, ystäväni, että teidän takianne kannattaa itkeä. Se ei mene hukkaan. Rakkaani <3

Ihminen etsii omaa paikkaansa tästä maailmasta.. Luulin ehkä jo löytäneeni sen. Täältä pohjoisesta Suomesta, lapsuusmaisemista, lapsuudenkodista – ystävien ja tuttujen keskuudesta. Mutta sitten.. asiat muuttuvat. Olosuhteiden pakosta, joutuu etsimään uuden paikkansa. Koti, missä olet? – Minun kotini on siellä missä rakkaimpani ovat. Nyt joudun lähtemään kauas pois – Kätken heidät sydämeeni, ja sinne teette kotini. …

Olen aina ollut ihminen joka säilyttää ja kätkee tavaroita.  Tästä on nyt esimerkkinä vaatekaappini, jota tosin en ole juurikaan käyttänyt, säilytin siellä vanhoja vaatteita. Löysin vanhoja kuitteja, kirjeitä, koruja, pieniä esineitä.. kaikkea  sellaista minkä olemassaolosta minulla ei enää ollut tietoa.. vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja on kiva lukea jäkikäteen.. Joten vinkki! Älkää heittäkö niitä pois <3

http://www.youtube.com/watch?v=slcPg7HmB7k Cheek – Leija Kaupungin yllä Tää on mun kaupunki jeah Mä väännän laulun siit wouu Vaik joskus haukunki bitch Sä pidät taulus kii suu kii ps. olen aikamoinen Cheek fani 😀 ja joo.. vanha biisi..

Kaiken vanhan, tutun ja turvallisen taakse jättäminen pelottaa.. tuntuu pahalta lähteä täältä, omasta kodista, jossa olen viettänyt koko lyhyen elämäni, lukuun ottamatta niitä aikoja, jolloin asuin Lahden lähettyvillä. Ajattelin, että tähän taloon, näihin seiniin ja tavaroihin, koko kylään, kouluun – on jäänyt talteen kaikki muistot. Mutta sitten ymmärsin; ei, ei se niin ole. Muistot, ystävät …

Vaikka uusi alku jännittääkin minua, ja olenkin ylpeä pohjoisista juuristani, pidän Lahdesta todella paljon. Lempi paikkojani ovat, etenkin kesäisin – Satama, Ankkuri. Jota olen kuullut kutsuttavan lahtelaisten olohuoneeksi. Myös keskusta, etenkin kauppakeskus Trio on vetänyt minua puoleensa. Lahdessa on helppo liikkua linja-autolla.  Lahti on myös kaunis kaupunki.

Tervetuloa seuraamaan blogiani, ” Lahti, tää on mun kaupunki”. Cheekin sanoin. Olen 15-vuotias tyttö, kotoisin Pohjois-Karjalasta ja blogini kertoo muutostani Pohjois-Karjalan pikku kunnasta Liperistä muutosta Lahteen.